Lisää asiaa kansanedustajista ja ehdokkaista verkossa. Vaalimainos.com on palvelu joka tarjoaa kansanedustajaehdokkaille näkyvyyttä verkossa. Palvelussa on huomattavasti enemmän ehdokkaita kuin edellä mainitussa Ehdokas.fi:ssä. Ehkä tässä tapauksessa palvelu saavutti kriittisen massan, joka vaaditaan että siitä tulisi kiinnostava.
Toisaalta, näkee että asialla ei ole ammattimainen mainostoimisto. Ohjelmoinnin luennoilla ylläpidosta vastaava henkilö on kyllä istunut, sen verran dynamiikkaan sivustosta löytyy, mutta Ehdokas.fi:hin verrattuna kielellinen ja visuaalinen esillepano on melko vaatimatonta. Sisältöön orientoituminen kestää hetken aikaa, eikä ulkoasu ole välttämättä yhtä kutsuva kuin Ehdokas.fi:ssä.
Info-osion alta löytyykin otsikko "Ketkä sivua ylläpitää", joka kertoo tekijöiden olevan lähinnä opiskelijoita ja eri alojen ammattilaisia. (Niin, ja "ylläpitävät", suomessa on luvun kongruenssi.)
Silti kokonaiskuva Vaalimainos.com -sivustosta on positiivinen: palvelu on kaikille ehdokkaille ilmainen ja palvelee tarkoitustaan mainiosti. Vähemmän tunnetut ehdokkaat ovat samalla viivalla tunnettujen kanssa, ja informaatiota on runsaasti.
Lopuksi ehdokkaille pikku vinkki: sitten kun pääsette kirjoittamaan niitä esittelyitä itsestänne tai vastailemaan niihin vaalikoneiden kysymyksiin, niin ÄLKÄÄ HAKATKO NIITÄ VAALITEESEJÄNNE CAPS-LOCK PÄÄLLÄ JATKUVALLA SYÖTÖLLÄ!!! SE NYT VAIN EI NÄYTÄ USKOTTAVALTA JA ON EPÄMUKAVAA LUETTAVAA!!! TIEDÄN ETTÄ EU OTTAA PÄÄHÄN, MUTTA EI SILTI TARVITSE HUUTAA!!! Kiitos.
--
Samoilta teemoilta jaetaan myös tämänkertainen Tukko-palkinto. Tukkopalkinto on ajoittain jakamani tunnustus tiedonkulun aktiivisesta vaikeuttamisesta ja pitkällisestä toiminnasta Internetin tekemisestä pahemmaksi paikaksi meille kaikille.
Tällä kertaa tiedon valtatielle Wartburginsa on leväyttänyt kansanedustajaehdokas Petri Nurminen. Hänen henkilökohtainen webbivaltakuntansa löytyy osoitteesta http://www.harjavalta.info. Paitsi että asettelu on kaameata sekasotkua ja Tradedoubler-mainokset hyppivät silmille, on tehokas navigointi miltei mahdotonta; sivusto koostuu julkaisuvuosien mukaan jaetuista osioista, jotka ovat toinen toistaan sekavampia. Myös javascriptiä on käytetty tehokkaasti selaamisen epämiellyttäväksi tekemiseen. Vai mitä sanotte yhtä aikaa rullaavasta ja vilkkuvasta tekstistä, joka tuntuu lähinnä samalta kuin sähköiskut silmämuniin?
Palkintolautakunta kuitenkin korostaa, ettei kaamea ulkoasu vielä yksin riitä Tukon arvoiseen suoritukseen. Ketäpä jonkun yksityisen kansalaisen ongelmat html-standardien tulkinnoissa sinänsä haittaisivat. Vaadittavat lisäpisteet kuitenkin irtoavat itse domain-nimestä. Vaikka Suomen kaupungit ja kunnat pääsääntöisesti käyttävät fi-tunnistetta (poikkeuksena esim. Nokian kaupunki, ymmärrettävästä syystä), niin lienee turhaa väittää etteikö tässä olisi pyritty johtamaan kävijää harhaan. Varsinkin kun ylläpitäjä on jo pitkään käynyt kamppailua luvasta saada käyttää Harjavallan vaakunaa sivustonsa logona. Tämän kamppailun päätöstä kansanedustajaehdokas Nurminen ilmeisesti pitää tärkeimpänä poliittisena voittonaan.
Ilmaan jää leijumaan vain yksi epätoivoinen kysymys, oi miksi?
tiistaina, joulukuuta 19
tiistaina, joulukuuta 12
Deittiohjeita insinööreille
David Chrystalin kirjassa Language and the Internet käsitellään muunmuassa nettislangia ja sen leviämistä elävän elämän kielenkäyttöön. Esimerkiksi joku saattaa sanoa, "Hän on 404", tarkoittaen että joku ei ole paikalla.
Itselle tuli mieleen, että jos joku tekee oharit, siitä voisi sanoa "404". Tai jos treffeillä tulee pakit, voisi sanoa vaikka että "muija antoi 401:n". Onnistunut pokaus sen sijaan antaa koodin 200. Vähän pahemmasta on kyse jos vastapuoli palauttaa virhekoodin 400 (Bad Request) tai 406 (Not Acceptable).
Sen sijaan aivan hakoteillä ollaan, jos seuralainen ilmoittaa 402 (Payment Required).
Virhekoodit 411 (Length Required) ja 417 (Expectation Failed) saattavat esiintyä peräkkäisinä. Jos kuitenkin seuraa 202 (Accepted) ja 100 (Continue), tilanne näyttää hyvältä.
Pidemmässä parisuhteessa voi tulla 409 (Conflict) ja sen seurauksena 301 (Moved Permanently).
(Tämän täytyy olla maailman vanhin nörttivitsi, mutta en löytänyt sitä silti googlaamalla. Ehkä se sitten ei ollut niin puhkikulunut vielä ja ansaitsi tulla maintuksi vielä kerran.)
EDIT:
Wired tietää myös miksi nörtit ovat parhaita rakastajia (ja tämän vitsin ymmärtämiseksi ilmeisesti täytyy olla itse sellainen).
Itselle tuli mieleen, että jos joku tekee oharit, siitä voisi sanoa "404". Tai jos treffeillä tulee pakit, voisi sanoa vaikka että "muija antoi 401:n". Onnistunut pokaus sen sijaan antaa koodin 200. Vähän pahemmasta on kyse jos vastapuoli palauttaa virhekoodin 400 (Bad Request) tai 406 (Not Acceptable).
Sen sijaan aivan hakoteillä ollaan, jos seuralainen ilmoittaa 402 (Payment Required).
Virhekoodit 411 (Length Required) ja 417 (Expectation Failed) saattavat esiintyä peräkkäisinä. Jos kuitenkin seuraa 202 (Accepted) ja 100 (Continue), tilanne näyttää hyvältä.
Pidemmässä parisuhteessa voi tulla 409 (Conflict) ja sen seurauksena 301 (Moved Permanently).
(Tämän täytyy olla maailman vanhin nörttivitsi, mutta en löytänyt sitä silti googlaamalla. Ehkä se sitten ei ollut niin puhkikulunut vielä ja ansaitsi tulla maintuksi vielä kerran.)
EDIT:
Wired tietää myös miksi nörtit ovat parhaita rakastajia (ja tämän vitsin ymmärtämiseksi ilmeisesti täytyy olla itse sellainen).
maanantaina, joulukuuta 4
Politiikan verkot 2
Kun jokin aika sitten valittelin kansanedustajien nettisivujen köyhyyttä, Ehdokas.fi -palvelu pyrkii korjaamaan asiaa tarjoamalla kansanedustajille ja sellaiseksi aikoville näkyvyyttä verkossa.
Ihan hyvä idea sinänsä, saa nähdä miten käy. Oletan että tässä vaikuttaa eräänlainen "kaikki tai ei mitään" - periaate, tarvitaan tietty kriittinen massa ennenkuin palvelu lähtee toimimaan. Tällä hetkellä ehdokkaita on edustettuna vain muutama, mutta mikäli määrä ylittää tietyn pisteen, ei kukaan voi antaa kilpailijalle etua jättäytymällä pois. Parhaimmillaan sivustosta voi tulla mainio keino eri ehdokkaiden vertailemiseksi tai jopa keskusteluforumi. Tai sitten olla tulematta.
Ihan hyvä idea sinänsä, saa nähdä miten käy. Oletan että tässä vaikuttaa eräänlainen "kaikki tai ei mitään" - periaate, tarvitaan tietty kriittinen massa ennenkuin palvelu lähtee toimimaan. Tällä hetkellä ehdokkaita on edustettuna vain muutama, mutta mikäli määrä ylittää tietyn pisteen, ei kukaan voi antaa kilpailijalle etua jättäytymällä pois. Parhaimmillaan sivustosta voi tulla mainio keino eri ehdokkaiden vertailemiseksi tai jopa keskusteluforumi. Tai sitten olla tulematta.
maanantaina, marraskuuta 27
Kuinka piirtää kuvaajia php:n avulla
Tässä yksinkertainen keino jolla esimerkiksi äänestysten tuloksista saa yksinkertaisesti luotua kuvaajia. Skripti toimii php:n avulla ja käyttää hyväkseen css-merkintöjä. Idea on itse keksimäni, mutta luulen että joku muukin on älynnyt tämän aikaisemmin.
Seuraava funktio piirtää tekstikappaleen. Sen korkeus on 1 rivi, ja leveys säädellään muuttujan avulla.
Sitten tarvitsee enää kutsua funktiota:
Kokeen vuoksi voidaan tehdä pieni lomake, jolla arvot syötetään funktiolle. Tämän lomakkeen sijasta tässä voi tietenkin olla mikä tahansa muu, esimerkiksi verkkoäänestys.
Ja arvot saadaan get-metodilla:
Testaa.
Funktion toinen muuttuja on väri, joka määritellään jokaiselle palkille erikseen. Tähän voi käyttää css:stä tuttuja värien nimiä tai hex-koodeja. Myös mittayksikköä voi muuttaa, isoimmilla luvuilla em:n tilalla kannattaa käyttää esim. mm (millimetri) tai px (pikseli).
Valmiin koodin voi katsoa täältä tekstitiedostona.
Seuraava funktio piirtää tekstikappaleen. Sen korkeus on 1 rivi, ja leveys säädellään muuttujan avulla.
function teepalkki ($vari, $pituus) {
echo '<p style="background-color:'."$vari".'; border:solid black 1px; height:1em; width:'."$pituus"."em;\">"."$pituus"."</p>";
}
Sitten tarvitsee enää kutsua funktiota:
teepalkki (red, $puna);
teepalkki (green, $vihre);
teepalkki (yellow, $kelta);
Kokeen vuoksi voidaan tehdä pieni lomake, jolla arvot syötetään funktiolle. Tämän lomakkeen sijasta tässä voi tietenkin olla mikä tahansa muu, esimerkiksi verkkoäänestys.
<form action="taulukko.php" method="get"a>
<input type="text" size="3" value="1" name="puna"><br />
<input type="text" size="3" value="1" name="vihre"><br />
<input type="text" size="3" value="1" name="kelta"><br />
<br>
<input type="submit" value="Piirrä!">
</form>
Ja arvot saadaan get-metodilla:
$puna = $_GET['puna'];
$vihre = $_GET['vihre'];
$kelta = $_GET['kelta'];
Testaa.
Funktion toinen muuttuja on väri, joka määritellään jokaiselle palkille erikseen. Tähän voi käyttää css:stä tuttuja värien nimiä tai hex-koodeja. Myös mittayksikköä voi muuttaa, isoimmilla luvuilla em:n tilalla kannattaa käyttää esim. mm (millimetri) tai px (pikseli).
Valmiin koodin voi katsoa täältä tekstitiedostona.
sunnuntaina, marraskuuta 26
Uusi blogi
Kehittelin sellaisen yksinkertaisen blogiskriptin, jonka avulla voi näppärästi luoda blogin webbisivun yhteyteen. Alunperin loin skriptin toisesta blogiani, Elämä ja teot, varten, jota alunperin päivitin Notepadilla siinä missä mitä tahansa kotisivua. Nykyinen blogi toimii MySQL-tietokannan avulla ja on huomattavasti dynaamisempi. Päivittäminen onnistuu melkein yhtä helposti kuin tällä Bloggerilla ja merkinnät tulostivat kätevästi sekä päivämäärän että aihepiirin mukaan. Samasta tuutista saa tietenkin myös RSS-virtaa.
Totesin blogin luomisen siinä määrin yksinkertaistuneen, että päätin liittää sellaisen myös Venla-sivuston yhteyteen. Uudessa blogissa olisi tarkoitus keskittyä Suomeen ja suomen kieleen. Blogin toivon tuovan sivuille inhimillistä tekijää, sekä tietysti lisää kävijöitä.
Kunhan hieman hion skriptiä, laitan sen jakeluun vapaasti hyödynnettäväksi. Tosin kyseessä ei olekaan mikään sen kummoisempi ihmelapsi, kuka tahansa tietotekniikan perusopintojen opiskelija osaa sellaisen tehdä ensimmäisen php-kurssin jälkeen. Mutta ehkä siitä on jotain hyötyä jollekulle.
Totesin blogin luomisen siinä määrin yksinkertaistuneen, että päätin liittää sellaisen myös Venla-sivuston yhteyteen. Uudessa blogissa olisi tarkoitus keskittyä Suomeen ja suomen kieleen. Blogin toivon tuovan sivuille inhimillistä tekijää, sekä tietysti lisää kävijöitä.
Kunhan hieman hion skriptiä, laitan sen jakeluun vapaasti hyödynnettäväksi. Tosin kyseessä ei olekaan mikään sen kummoisempi ihmelapsi, kuka tahansa tietotekniikan perusopintojen opiskelija osaa sellaisen tehdä ensimmäisen php-kurssin jälkeen. Mutta ehkä siitä on jotain hyötyä jollekulle.
tiistaina, marraskuuta 14
Generator generation
Smashing Magazine -blogissa on tarjolla pitkä linkkilista erilaisiin online-generaattorehin, joiden avulla voi luoda sivuilleen vaikkapa rss-virtaa, sivukartan tai lomakkeita erilaisten työkalujen avulla. Listalla on klassikoita ja helmiä, esim. Layout-o-matic, mutta myös lähinnä suoraa huutoa aiheuttavia hirvityksiä kuten flash-generaattori. Koskapa lista on sivulla jo valmiina, en kopioi sitä tähän, mutta ehkä myöhemmin teen muutamia poimintoja.
torstaina, marraskuuta 9
Linkkivinkki
Enpä ole vähään aikaan nähnyt niin hyvin toteutettuja ei-kaupallisia sivuja kuin ilmaisohjelmat.fi. Tamperelaisen tietotekniikan opiskelijan yhdenmiehenprojektina toteutettu sivusto listaa parhaimmat tarjolla olevat freeware ja open source -ohjelmat. Paitsi että sisältö on kunnossa, toteutus on harvinaisen selkeä ja helposti luettava. Internetin ilmaiset -genreen kuuluva leetoilu ja peeloilu puuttuu kokonaan, niin kieli kuin visuaalinenkin ilme on kunnossa. Etenkin nuo ikonikuvakkeet ovat loistavia.
Toinen päivän linkki on otsikoitu Best free scripts. Sivulla on Wordpressin ja Joomlan kaltaisia julkaisujärjestelmiä ja muita isokokoisia, pääosin php:ta ja Ajaxia käyttäviä isokokoisia vapaan lähdekoodin skriptejä, kuten verkkokauppa ja nettideittisysteemi. Siitä vain kokeilemaan miten oma kotisivu siirtyy siihen kuuluisaan web2.0-aikaan...
Toinen päivän linkki on otsikoitu Best free scripts. Sivulla on Wordpressin ja Joomlan kaltaisia julkaisujärjestelmiä ja muita isokokoisia, pääosin php:ta ja Ajaxia käyttäviä isokokoisia vapaan lähdekoodin skriptejä, kuten verkkokauppa ja nettideittisysteemi. Siitä vain kokeilemaan miten oma kotisivu siirtyy siihen kuuluisaan web2.0-aikaan...
torstaina, lokakuuta 12
Politiikan verkot
Ensi maaliskuussa olisi taas eduskuntavaalit. Pikkuhiljaa olen jo alkanut tutustua tarjolla oleviin ehdokkaisiin, lähinnä tietenkin Internetin avulla. Ehdokkaat alkavat varmaan olemaan pikkuhiljaa puolueissa päätetyt, mutta ainakaan Google ei löydä kattavaa listaa kaikista, joten en siis linkitä yksittäisiin sivuihin, piakkoin listat varmasti julkistetaan joka tapauksessa. (Wikipediassa näyttäisi olevan aiheesta artikkeli, joka tosin on äänestetty poistettavaksi.)
Eduskunnan kotisivuilta löytyy kattava lista nykyisten kansanedustajien kotisivuista. Listaa käydessä läpi, tulee huomanneeksi miten eri tavalla kansanedustajat panostavat itsensä julki tuomiseen verkon avulla. Voisi kuvitella, että juuri Internet olisi se kanava, jolla suuria massoja tavoitetaan. Ehkä kansanedustajat luottavat vielä vaalikahveihin ja tienvarsimainoksiin äänestäjiä kosiskellessa.
Yleensä kansanedustajan sivut edustavat tyypillistä "minun kotisivuni"-genreä, eli sivuille on laitettu edustajan elämänhistoriaa, edustamiaan arvoja ja kirjoituksia ja pari kuvaa. Kuvagalleriaan on laitettu kuvia edustajan perheestä ja harrastuksista tuomaan esille edustajan inhimillistä puolta. Mukana on tietysti myös pakollinen linkki-osio, jossa voi olla vaikkapa linkki edustajan edustamaan puolueeseen (niin, kukapa olisi arvannut, että Keskustan osoite on www.keskusta.fi, Kelan osoite www.kela.fi tai jopa että Turun kaupunki löytyy osoitteesta www.turku.fi) Toteutukseltaankin sivut edustavat genrelle tyypillistä tekniikkaa: frame-sekasotkua, "tervetuloa"-kynnysmattosivuja, hukkuneita kuvia, ikuisesti keskeneräisiä sivuja, linkkejä vähän sinne sun tänne ja niin edelleen.
Blogia pitää moni, sehän nousi kuluvan vuoden aikana miltei muoti-ilmiöksi. (Muunmuassa Tarja Halosen blogia odotettiin, olihan muillakin presidenttiehdokkailla omansa.) Blogilistalle niistä on ilmoittautunut moni (luokka kansanedustaja pitää sisällään 7 blogia, eduskunta 43). Tosin kaikki eivät juuri päivitä blogejaan, ja on kyseenalaista, onko esimerkiksi Kari Uotilan tai Tuija Nurmen sivu oikeasti blogi.
Blogi on hyvä keino tavoittaa äänestäjiä. Koska blogimerkinnät usein ovat viimeistelemättömiä, välittyy niistä edustaja henkilönä paremmin. Juhlapuheet ja lehtikirjoitukset ovat ympäripyöreiksi hiottuja eikä niistä välttämättä saa kunnolla otetta. Sen sijaan blogissan kuivaksikin väitetty Vanhanenkin tulee ihmisenä selkeämmin esiin kuin vaikkapa valtuustopuheissaan. Varsinkin edustajat kuten Piia Viitanen, Susanna Rahkonen ja Kirsi Ojansuu kirjoittavat erittäin henkilökohtaiseen sävyyn.
Vapaamuotoinen blogiteksti on hyvä keino välittää tietoa ruohonjuuritasolle, mutta blogille olennainen kommentointimahdollisuus puuttuu miltei kaikista kansanedustajien "blogeista". Poikkeuksena ovat mm. Arvo Satonen, Susanna Rahkonen, Jyrki Kasvi, Lyly Rajala.
Parhaita paloja:
Leena Rauhala
Tapani Töllli
Leena Hemming
Liisa Hyyssälä
Susanna Rahkonen
Heidi Hautala
Edellä mainituille sivuille kaikille on yhteistä hyvä tekninen toteutus, selkeys, informatiivisuus. Sivut ovat ajantasalla, ja rohkaisevat kommunikaatioon edustajan kanssa.
Ei näin
Mikko Elo
Liisa Jaakonsaari
Mikko Immonen
Reijo Paajanen
Tarja Cronberg
Jere Lahti
Pekka Vilkuna
Lauri Kähkönen
Matti Saarinen
Esa Lahtela
Jokainen katsokoon itse.
Kokonaan sivut puuttuivat mm. Tony Halmeelta ja Ilkka Kanervalta. Edes Halmeen vanha sivu, jolla hän markkinoi kirjojaan ja urheilutarvikkeita, ei enää toimi. Ehkä kumpikin edellämainituista on entuudestaan siinä määrin tuttu, ettei juuri esittelyä kaipaa. Samoin sivu puuttuu Ben Zyskowicziltä ja Mauri Pekkariselta, mikä on melko yllättävää, sekä ainakin Irja Tuloselta, Lasse Viréniltä, Raimo Vistbackalta, Eero Lämsältä, Antero Kekkoselta.
Yleiskuva kansanedustajien web-sivuista on melko huono. Eikö vaalibudjetissa olisi sen verran löysää rahaa, että sivut tekisi joku muu kuin naapurin kahdeksasluokkalainen poika?
DISCLAIMER: Olen pyrkinyt siihen, etteivät poliittiset näkemykseni vaikuttaisi yllä olevaan kirjoitukseen. Huomiota on kiinnitetty lähinnä kampanjoinnin muotoon, ei sisältöön. En koe kuuluvani minkään tietyn puolueen kannattajakuntaan. (Olen tosin ilmoittautunut Jyrki Kasvin kannattajaryhmään, joskaan en puolueen vuoksi.) Tarkennuksia, oikaisuja ja palautetta saa jättää alla olevaan kommenttilaatikkoon.
Eduskunnan kotisivuilta löytyy kattava lista nykyisten kansanedustajien kotisivuista. Listaa käydessä läpi, tulee huomanneeksi miten eri tavalla kansanedustajat panostavat itsensä julki tuomiseen verkon avulla. Voisi kuvitella, että juuri Internet olisi se kanava, jolla suuria massoja tavoitetaan. Ehkä kansanedustajat luottavat vielä vaalikahveihin ja tienvarsimainoksiin äänestäjiä kosiskellessa.
Yleensä kansanedustajan sivut edustavat tyypillistä "minun kotisivuni"-genreä, eli sivuille on laitettu edustajan elämänhistoriaa, edustamiaan arvoja ja kirjoituksia ja pari kuvaa. Kuvagalleriaan on laitettu kuvia edustajan perheestä ja harrastuksista tuomaan esille edustajan inhimillistä puolta. Mukana on tietysti myös pakollinen linkki-osio, jossa voi olla vaikkapa linkki edustajan edustamaan puolueeseen (niin, kukapa olisi arvannut, että Keskustan osoite on www.keskusta.fi, Kelan osoite www.kela.fi tai jopa että Turun kaupunki löytyy osoitteesta www.turku.fi) Toteutukseltaankin sivut edustavat genrelle tyypillistä tekniikkaa: frame-sekasotkua, "tervetuloa"-kynnysmattosivuja, hukkuneita kuvia, ikuisesti keskeneräisiä sivuja, linkkejä vähän sinne sun tänne ja niin edelleen.
Blogia pitää moni, sehän nousi kuluvan vuoden aikana miltei muoti-ilmiöksi. (Muunmuassa Tarja Halosen blogia odotettiin, olihan muillakin presidenttiehdokkailla omansa.) Blogilistalle niistä on ilmoittautunut moni (luokka kansanedustaja pitää sisällään 7 blogia, eduskunta 43). Tosin kaikki eivät juuri päivitä blogejaan, ja on kyseenalaista, onko esimerkiksi Kari Uotilan tai Tuija Nurmen sivu oikeasti blogi.
Blogi on hyvä keino tavoittaa äänestäjiä. Koska blogimerkinnät usein ovat viimeistelemättömiä, välittyy niistä edustaja henkilönä paremmin. Juhlapuheet ja lehtikirjoitukset ovat ympäripyöreiksi hiottuja eikä niistä välttämättä saa kunnolla otetta. Sen sijaan blogissan kuivaksikin väitetty Vanhanenkin tulee ihmisenä selkeämmin esiin kuin vaikkapa valtuustopuheissaan. Varsinkin edustajat kuten Piia Viitanen, Susanna Rahkonen ja Kirsi Ojansuu kirjoittavat erittäin henkilökohtaiseen sävyyn.
Vapaamuotoinen blogiteksti on hyvä keino välittää tietoa ruohonjuuritasolle, mutta blogille olennainen kommentointimahdollisuus puuttuu miltei kaikista kansanedustajien "blogeista". Poikkeuksena ovat mm. Arvo Satonen, Susanna Rahkonen, Jyrki Kasvi, Lyly Rajala.
Parhaita paloja:
Leena Rauhala
Tapani Töllli
Leena Hemming
Liisa Hyyssälä
Susanna Rahkonen
Heidi Hautala
Edellä mainituille sivuille kaikille on yhteistä hyvä tekninen toteutus, selkeys, informatiivisuus. Sivut ovat ajantasalla, ja rohkaisevat kommunikaatioon edustajan kanssa.
Ei näin
Mikko Elo
Liisa Jaakonsaari
Mikko Immonen
Reijo Paajanen
Tarja Cronberg
Jere Lahti
Pekka Vilkuna
Lauri Kähkönen
Matti Saarinen
Esa Lahtela
Jokainen katsokoon itse.
Kokonaan sivut puuttuivat mm. Tony Halmeelta ja Ilkka Kanervalta. Edes Halmeen vanha sivu, jolla hän markkinoi kirjojaan ja urheilutarvikkeita, ei enää toimi. Ehkä kumpikin edellämainituista on entuudestaan siinä määrin tuttu, ettei juuri esittelyä kaipaa. Samoin sivu puuttuu Ben Zyskowicziltä ja Mauri Pekkariselta, mikä on melko yllättävää, sekä ainakin Irja Tuloselta, Lasse Viréniltä, Raimo Vistbackalta, Eero Lämsältä, Antero Kekkoselta.
Yleiskuva kansanedustajien web-sivuista on melko huono. Eikö vaalibudjetissa olisi sen verran löysää rahaa, että sivut tekisi joku muu kuin naapurin kahdeksasluokkalainen poika?
DISCLAIMER: Olen pyrkinyt siihen, etteivät poliittiset näkemykseni vaikuttaisi yllä olevaan kirjoitukseen. Huomiota on kiinnitetty lähinnä kampanjoinnin muotoon, ei sisältöön. En koe kuuluvani minkään tietyn puolueen kannattajakuntaan. (Olen tosin ilmoittautunut Jyrki Kasvin kannattajaryhmään, joskaan en puolueen vuoksi.) Tarkennuksia, oikaisuja ja palautetta saa jättää alla olevaan kommenttilaatikkoon.
maanantaina, lokakuuta 9
Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo
Kuvitellaan että digi-tv:n myötä uutiset keksisivät uuden konseptin: päivän lehti levitettäisiin uutisstudion pöydälle ja jokainen sivu kuvattaisiin tv-kameralla. Katsoja voisi sitten lueskella päivän uutiset lehdestä ja zoomailla kameraa kaukosäätimensä avulla. Minun mielestäni ei järin kätevää, ei ainakaan verrattuna oikeisiin tv-uutisiin jossa ankkuri selostaa uutiset ja tarjolla on elävää kuvaa paikan päältä.
Kuitenkin viime aikoina yleistyneessä digilehtivillityksessä on kyse pohjimmiltaan samasta: lehteä yritetään saada "kuvattua" webbiin. Pyritään siihen, että digilehti näyttäisi samalta kuin paperiversio. Mutta kun web ei ole printti, eikä printti ole web; sen enempää kuin televisio on printti tai web. Silti esim. Digipaper - joka tuottaa myös Helsingin Sanomien näköislehden - mainostaa sivuillaan että "julkaisut näkyvät suoraan selaimessa täsmälleen saman näköisinä kuin paperilla", niinkuin se olisi hyväkin asia.
Digipaperin ongelmia:
Ongelmat löytyivät testaamistani Helsinginsanomien, Ilta-Sanomien ja Iltalehden näköislehdistä. Iltalehdellä tosin teksti on hieman mukavampaa luettavaa, mutta kuvat ovat suttuisia ja lataus vieläkin hitaampaa. Keskisuomalaisella ja Aamulehdellä on hieman edellisistä poikkeava systeemi, eräänlainen digipaperin ja verkkosivujen välimuoto. Itse jutut ovat aitoja html-dokumentteja, ja niiden lukeminen onkin miellyttävää. Sen sijaan "valikkoina" toimivat kuvat konkreettisista lehden sivuista ovat silkkaa tuskaa. Kun melkein metrin korkea lehden sivu ängetään pikkuruudulle, näkyy siitä ainoastaan sivun ykkösotsikko ja kaikki muu pitää arvailla.
Kenelle tätä palvelua oikein suunnattaan? Ainoa mieleentuleva ryhmä on se "vanha polvi", joka ei ole vielä tottunut selaamaan webbiä. Ehkä heille vanhasta kunnon sanomalehdestä tuttu muoto helpottaa uuden median käyttöönottoa. Toisaalta, digilehden tuottaminen lienee käytännössä ilmaista: palvelintila on halvempaa kuin paperi ja digilehti syntynee paperilehden taiton yhteydessä vain nappia painamalla. Tässä mielessä näköislehti on kätevä tapa kierrättää samat jutut toiseen kertaan ja veloittaa mainostajilta lisähintaa.
Ylipäätään webbiin ei tulisi turhaan tunkea muita kuin html-dokumentteja mikäli on muita vaihtoehtoja. Monet raportit tungetaan sivuille tekstitiedostoina (.doc, .rtf, ja niin edelleen, harvemmin edes .txt). Kiireen tietysti ymmärtää, mutta jos jotain oikeasti halutaan julkaista webissä, niin sitä varten on olemassa omat stantardinsa. Pdf-tiedostot ovat toinen riesa. Tietysti jos halutaan että jokin esite tai käyttäjänopas näkyy samanlaisena ruudulla kuin tulosteenakin, niin silloin voi käyttää pdf-tiedostoja, mutta silloin päädytään monilta osin samoihin ongelmiin kuin digipaperissakin.
Typerämpää on enää tekstin esittäminen bittikarttakuvana, johon en tässä edes viitsi mennä...
Niin, ja kryptinen otsikkohan on tietenkin Suomen ensimmäisen sanomalehden, Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo:n mukaan.
Kuitenkin viime aikoina yleistyneessä digilehtivillityksessä on kyse pohjimmiltaan samasta: lehteä yritetään saada "kuvattua" webbiin. Pyritään siihen, että digilehti näyttäisi samalta kuin paperiversio. Mutta kun web ei ole printti, eikä printti ole web; sen enempää kuin televisio on printti tai web. Silti esim. Digipaper - joka tuottaa myös Helsingin Sanomien näköislehden - mainostaa sivuillaan että "julkaisut näkyvät suoraan selaimessa täsmälleen saman näköisinä kuin paperilla", niinkuin se olisi hyväkin asia.
Digipaperin ongelmia:
1. Normaalikokoisella näytöllä ( kuten minulla, 1280x800px) pitää zoomata vähintäään 400%:n kokoon jotta leipäteksti on luettavaa. Ja vaikka teksti on terveillä silmilla luettavaa, mukavaa se ei ole, sitäpaitsi monet tekstityypit ovat leipäteksiäkin pienempiä.
2. Liikkuminen vaaka- ja pystysuoraan selainpalkkia tai -näppäimiä käyttämällä on epämukavaa ja hidasta. Kappalejaot eivät mene ruudun mukaan. Vieritettäessä ruutu "nytkähtelee".
3. Lataaminen on hidasta. (Koekäytössä 10 megan yhteyskään ei riitä.)
4. Hakukoneiden kanssa lienee niin ja näin? Pystyyköhän esimerkiksi Google-bot hakemaan digipaperista? Ainakaan selaimen hakutoiminto ei löydä mitään, vaikka näinkin suurien tekstimassojen kanssa se olisi erittäin kätevä. (Joskin tarjolla on käyttöliittymän oma hakusysteemi.)
5. Tekstiä ei voi copy&pasteta. Tekijänoikeuslakikin sallii lainauksen kun kyseessä on ns. "päivänkysymystä koskeva kirjoitus". Esimerkiksi minä lainaan usein blogeissani otteita sanomalehdistä puhtaasti leikkaamalla ja liimaamalla. Digipaperilta sen sijaan lainaus pitää kiltisti naputella näppäin näppäimeltä.
6. Toimii ainoastaan flash-laajennuksella varustetuilla selaimilla.
7. Kaikkein tärkein: hyperlinkitys. Web keksittiin jotta dokumentteja voitaisiin linkittää toisiinsa. Digipaperi ei linkitä mihinkään, eikä siihen voi järkevästi linkittää. Se vain nököttää palvelimella staattisena.
Ongelmat löytyivät testaamistani Helsinginsanomien, Ilta-Sanomien ja Iltalehden näköislehdistä. Iltalehdellä tosin teksti on hieman mukavampaa luettavaa, mutta kuvat ovat suttuisia ja lataus vieläkin hitaampaa. Keskisuomalaisella ja Aamulehdellä on hieman edellisistä poikkeava systeemi, eräänlainen digipaperin ja verkkosivujen välimuoto. Itse jutut ovat aitoja html-dokumentteja, ja niiden lukeminen onkin miellyttävää. Sen sijaan "valikkoina" toimivat kuvat konkreettisista lehden sivuista ovat silkkaa tuskaa. Kun melkein metrin korkea lehden sivu ängetään pikkuruudulle, näkyy siitä ainoastaan sivun ykkösotsikko ja kaikki muu pitää arvailla.
Kenelle tätä palvelua oikein suunnattaan? Ainoa mieleentuleva ryhmä on se "vanha polvi", joka ei ole vielä tottunut selaamaan webbiä. Ehkä heille vanhasta kunnon sanomalehdestä tuttu muoto helpottaa uuden median käyttöönottoa. Toisaalta, digilehden tuottaminen lienee käytännössä ilmaista: palvelintila on halvempaa kuin paperi ja digilehti syntynee paperilehden taiton yhteydessä vain nappia painamalla. Tässä mielessä näköislehti on kätevä tapa kierrättää samat jutut toiseen kertaan ja veloittaa mainostajilta lisähintaa.
Ylipäätään webbiin ei tulisi turhaan tunkea muita kuin html-dokumentteja mikäli on muita vaihtoehtoja. Monet raportit tungetaan sivuille tekstitiedostoina (.doc, .rtf, ja niin edelleen, harvemmin edes .txt). Kiireen tietysti ymmärtää, mutta jos jotain oikeasti halutaan julkaista webissä, niin sitä varten on olemassa omat stantardinsa. Pdf-tiedostot ovat toinen riesa. Tietysti jos halutaan että jokin esite tai käyttäjänopas näkyy samanlaisena ruudulla kuin tulosteenakin, niin silloin voi käyttää pdf-tiedostoja, mutta silloin päädytään monilta osin samoihin ongelmiin kuin digipaperissakin.
Typerämpää on enää tekstin esittäminen bittikarttakuvana, johon en tässä edes viitsi mennä...
Niin, ja kryptinen otsikkohan on tietenkin Suomen ensimmäisen sanomalehden, Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo:n mukaan.
tiistaina, syyskuuta 19
Dynamiikkaa ja dynamiittia
Edellämainittu Venla siirtyi uudelle palvelimelle. Samalla muutin koko sivuston olomuodon siirtymällä käyttämään php-sivupohjaa. Jossain yhteyksissä tällaisia sivustoja on nimitetty myös dynaamisiksi. Dynaamiiikkaa oli tai eli ei, tarkoitus olisi että se näkyisi käyttäjälle mahdollisimman vähän, lähinnä tuon toivoisi nopeuttavan päivitystyötä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanoo vanha kansa.
Metafora toimii tunnetusti kahteen suuntaan: koko homman jälkeen toisiaan tuntuu, kuin pelkkä sivupohjan koodaaminen php:llä olisi vastannut puolta koko sivuston luomisesta... ainakin minulla, joka loppujen lopuksi lähti kipuamaan tyvestä puuhun, eli aloitin koko asian opiskelun alkeista. Toivottavasti tämä nyt helpottaa sivuston hallintaa siinä määrin, että aikaa jää ihan sisällönkin päivittämiseen.
Ja jälkeenpäinkin huomaa että jotkin asiat olisi ollut fiksumpaa tehdä toisin. Ehkä sitten huomenna...
Päivän työkalu on Fonttester. Sen avulla voi helposti muokata webbisivulle tulevia fontteja, ja ohjelma tulostaa halutun kaltaisen css-koodin. Toimii javascriptillä eikä vaadi erillistä asennusta.
Metafora toimii tunnetusti kahteen suuntaan: koko homman jälkeen toisiaan tuntuu, kuin pelkkä sivupohjan koodaaminen php:llä olisi vastannut puolta koko sivuston luomisesta... ainakin minulla, joka loppujen lopuksi lähti kipuamaan tyvestä puuhun, eli aloitin koko asian opiskelun alkeista. Toivottavasti tämä nyt helpottaa sivuston hallintaa siinä määrin, että aikaa jää ihan sisällönkin päivittämiseen.
Ja jälkeenpäinkin huomaa että jotkin asiat olisi ollut fiksumpaa tehdä toisin. Ehkä sitten huomenna...
Päivän työkalu on Fonttester. Sen avulla voi helposti muokata webbisivulle tulevia fontteja, ja ohjelma tulostaa halutun kaltaisen css-koodin. Toimii javascriptillä eikä vaadi erillistä asennusta.
tiistaina, syyskuuta 5
Värit webissä
Minulla on pari kätevää työkalua joita käytän webbisivujen värien työstämiseen. Laitan tähän linkit niihin, jospa vaikka niistä olisi hyötyä muillekin.
Colorzilla
Colorzilla on Firefoxin laajennus joka tuo Photoshopista tutun pipettityökalun web-selaimeen. Pipetin avulla voi valita minkä tahansa sivulla olevan värin ja siirtää sen leikepöydälle hexakoodina. Kätevä silloin kun haluaa esimerkiksi sivun taustalle saman värin kuin sivulle tulevassa bittikarttakuvassa.
Color Wizard
Colors on the web- sivustolla kerrotaan kaikki mitä väreistä tulee tietää. Asiaa on muunmuassa värien merkityksistä, värien käytöstä webissä ja yleistä väriteoriaa.
Wizard-työkalu auttaa valitsemaan väriyhdistelmiä websivuille. Rgb-arvoja voi säätää lennosta ja ohjelma laskee sopivia väriyhdistelmiä erilaisten asteikkojen mukaan (monocromatic, analogous, triadic, tetradic, complimentary, split complimentary; en löytänyt noille hyviä suomennoksia) . Tai mikäli valinta tuottaa vaikeuksia, ColorWheel ehdottaa värejä sattumanvaraisesti. Yllättävänkin monet yhdistelmät näyttävät ihan hyviltä...
Ohjelmat toimivat Flashillä, joten niitä ei tarvitse erikseen asentaa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös lista uusista nimityksistä web-paletin väreille.
Colorzilla
Colorzilla on Firefoxin laajennus joka tuo Photoshopista tutun pipettityökalun web-selaimeen. Pipetin avulla voi valita minkä tahansa sivulla olevan värin ja siirtää sen leikepöydälle hexakoodina. Kätevä silloin kun haluaa esimerkiksi sivun taustalle saman värin kuin sivulle tulevassa bittikarttakuvassa.
Color Wizard
Colors on the web- sivustolla kerrotaan kaikki mitä väreistä tulee tietää. Asiaa on muunmuassa värien merkityksistä, värien käytöstä webissä ja yleistä väriteoriaa.
Wizard-työkalu auttaa valitsemaan väriyhdistelmiä websivuille. Rgb-arvoja voi säätää lennosta ja ohjelma laskee sopivia väriyhdistelmiä erilaisten asteikkojen mukaan (monocromatic, analogous, triadic, tetradic, complimentary, split complimentary; en löytänyt noille hyviä suomennoksia) . Tai mikäli valinta tuottaa vaikeuksia, ColorWheel ehdottaa värejä sattumanvaraisesti. Yllättävänkin monet yhdistelmät näyttävät ihan hyviltä...
Ohjelmat toimivat Flashillä, joten niitä ei tarvitse erikseen asentaa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös lista uusista nimityksistä web-paletin väreille.
sunnuntaina, syyskuuta 3
Urkintalaki
Parlamentarismin perusideana on, että eduskunta on kansa pienoiskoossa. Kansanedustajat ovat ihmisiä joiden perusominaisuutena on kyky osoittaa tervettä harkintaa ja tehdä päätöksiä. Kaikkien alojen erityisosaamista ei vaadita, sillä lakeja laatiessaan kansanedustajat kuulevat alan asiantuntijoita.
Silti joskus tuntuu, ettei tietotekniikan asiantuntemus aina etene asiantuntijoilta päättäjille.
Esimerkiksi ei ole aivan sisäistetty mitä eroa on postilla ja sähköpostilla. Nimittäin ei yhtään mitään. Sen enempää kuin eroa olisi vaikkapa printatulla tai käsinkirjoitetulla postilla.
Liikenneministeri Susanna Huovisen (sd) lakiehdotuksen mukaan työnantajalla tulisi olla oikeus tarkkailla työntekijöiden sähköpostiliikennettä ja julkisuudessa on keskuteltu jopa oikeudesta lukea sähköposteja.
Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu yksityisyyden suoja. Johon taas kuuluu kirjesalaisuus. On siis kummallista että sähköposti ja "paperiposti" halutaan erottaa toisistaan sillä tuloksella ettei kirjesalaisuus koskisi sähköpostia. Itse en juuri koskaan lähetä edes postikorttia: hoiden kaiken sähköpostin välityksellä. Sähköpostini sisältävät yksityisasioita raha-asioista parisuhteen hoitoon, eikä kenelläkään kolmannella osapuolella ole oikeutta niihin sen enempää kuin kirjoittamiini kirjeisiinkään.
Jos taas urkkimisoikeus koskisi ainoastaan työnantajan itsensä työasioihin antamaa sähköpostiosoitetta, on asia melko triviaali. On varsin helppoa luoda sähköpostijärjestelmä jossa vaikkapa kiertää ainoastaan talon sisäistä postia ja kaikki liikenne ulkopuolle on estetty. Ei pitäisi olla mitään moraalisesti arvelluttavaa jos työnantaja tarkkailee tiedonkulkua tällaisessa systeemissä. Yksityisasioihin voi käyttää erillistä sähköpostiosoitetta. Tosin tällä tavoin laki ei millään tapaa estä lähettämästä liikesalaisuuksia yksityisellä sähköpostilla.
Niikuin laki ei tosiasiassa estä yhtään mitään. Mikäli todella haluaa vuotaa yrityssalaisuuksia on siihen miljoona parempaakin keinoa kuin lähettää postia etunimi.sukunimi@nokia.com osoitteesta osoiteeseen teollisuusvakoiluosasto@eriksson.com otsikoituna "rahanarvoisia yrityssalaisuuksia". (Ylen mukaan laki on voimakkaasti Nokian lobbaama.) Jos olisin työnantaja joka saa alaisensa kiinni tämän lain avulla, antaisin potkut puhtaasti siitä syystä että työntekijä on tohelo.
En siis voi ymmärtää miksi pitää laatia laki joka on yhtäaikaa naurettavan tehoton, että erittäin vaarallinen.
Silti joskus tuntuu, ettei tietotekniikan asiantuntemus aina etene asiantuntijoilta päättäjille.
Esimerkiksi ei ole aivan sisäistetty mitä eroa on postilla ja sähköpostilla. Nimittäin ei yhtään mitään. Sen enempää kuin eroa olisi vaikkapa printatulla tai käsinkirjoitetulla postilla.
Liikenneministeri Susanna Huovisen (sd) lakiehdotuksen mukaan työnantajalla tulisi olla oikeus tarkkailla työntekijöiden sähköpostiliikennettä ja julkisuudessa on keskuteltu jopa oikeudesta lukea sähköposteja.
Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu yksityisyyden suoja. Johon taas kuuluu kirjesalaisuus. On siis kummallista että sähköposti ja "paperiposti" halutaan erottaa toisistaan sillä tuloksella ettei kirjesalaisuus koskisi sähköpostia. Itse en juuri koskaan lähetä edes postikorttia: hoiden kaiken sähköpostin välityksellä. Sähköpostini sisältävät yksityisasioita raha-asioista parisuhteen hoitoon, eikä kenelläkään kolmannella osapuolella ole oikeutta niihin sen enempää kuin kirjoittamiini kirjeisiinkään.
Jos taas urkkimisoikeus koskisi ainoastaan työnantajan itsensä työasioihin antamaa sähköpostiosoitetta, on asia melko triviaali. On varsin helppoa luoda sähköpostijärjestelmä jossa vaikkapa kiertää ainoastaan talon sisäistä postia ja kaikki liikenne ulkopuolle on estetty. Ei pitäisi olla mitään moraalisesti arvelluttavaa jos työnantaja tarkkailee tiedonkulkua tällaisessa systeemissä. Yksityisasioihin voi käyttää erillistä sähköpostiosoitetta. Tosin tällä tavoin laki ei millään tapaa estä lähettämästä liikesalaisuuksia yksityisellä sähköpostilla.
Niikuin laki ei tosiasiassa estä yhtään mitään. Mikäli todella haluaa vuotaa yrityssalaisuuksia on siihen miljoona parempaakin keinoa kuin lähettää postia etunimi.sukunimi@nokia.com osoitteesta osoiteeseen teollisuusvakoiluosasto@eriksson.com otsikoituna "rahanarvoisia yrityssalaisuuksia". (Ylen mukaan laki on voimakkaasti Nokian lobbaama.) Jos olisin työnantaja joka saa alaisensa kiinni tämän lain avulla, antaisin potkut puhtaasti siitä syystä että työntekijä on tohelo.
En siis voi ymmärtää miksi pitää laatia laki joka on yhtäaikaa naurettavan tehoton, että erittäin vaarallinen.
lauantaina, syyskuuta 2
Mainoksista
Ylläpidän Venla-sivustoa, jonka tarkoituksena on opettaa suomea ulkomaalaisille. Vaikka toiminta noin muuten on voittoa tavoittelematonta, lisäsin sivuille pari Google-mainosta.
Mainonta sinänsä ei ole minulle mikään kirosana. Mielestäni hyvän mainonnan ja tiedotuksen välillä ei ole suurta eroa. Ihmiset kuitenkin kuluttavat erilaisia tuotteita ja palveluita, ja jostain heidän täytyy saada tietoa niistä. Kuvitellaan että olet tehnyt päätöksen ostaa vaikkapa uusi digikamera. Mistä muualta saisit tietoa eri malleista ja hinnoista kuin mainoksista? Hyvä mainos on informatiivinen ja luotettava. Oikeastaan kaikkea myytävistä tuotteista välitettävää informaatiota voi pitää mainontana, ja siinä suhteessa sen olemassaolo on välttämätöntä.
Sen sijaan hakoteillä ollaan jos mainonta on ärsyttävää, mautonta tai manipuloivaa. Tästä on haittaa molemmille osapuolille. Ensimmäisenä tietysti mainostaja itse tekee itsestään naurettavan, mutta ainakaan minä en haluaisi sijoittaa sivulleni mainosta joka itseäni ärsyttää. Erityisesti asiasisältöön keskittyvällä sivustolla mainoksien valinta on tarkkaa. Olen nähnyt monta esimerkkiä jossa syvällistä paneutumista vaativa artikkeli on ympäröity parilla vilkkuvalla flash- tai gif-animaatiolla (joihin pahimmassa tapauksessa on liitetty ääni). Vielä kun kaupallisia tiedotteita hyppää silmille pop-up-ikkunoissa tai seilaa javascriptillä pitkin ruutua, on mielenkiintoiseenkin sisältöön mahdotonta keskittyä.
Google-mainokset ovat tässä suhteessa optimaalisia: ne eivät sisällä mitään arvelluttavaa, kuten p0rnoa tai nettikasinoita, ne eivät ole räikeän värisiä tai pop-uppaa silmille kesken selailun. Tällä hetkellä Venla-sivustolla näyttäisi olevan käännöstoimistojen mainoksia, ja voisin kuvitella niiden kiinnostavan vierailijoita.
Seuraavaksi olisi tarkoitus tutustua Amazonin kumppanuusohjelmaan. (Kommenttipalstalla saa antaa neuvoja, mikäli sattuu olemaan firmasta kokemuksia.) Vaikkapa joidenkin kirjojen mainoksista saattaisi olla ihan oikeastikin hyötyä sivulla kävijöille.
Mainonta sinänsä ei ole minulle mikään kirosana. Mielestäni hyvän mainonnan ja tiedotuksen välillä ei ole suurta eroa. Ihmiset kuitenkin kuluttavat erilaisia tuotteita ja palveluita, ja jostain heidän täytyy saada tietoa niistä. Kuvitellaan että olet tehnyt päätöksen ostaa vaikkapa uusi digikamera. Mistä muualta saisit tietoa eri malleista ja hinnoista kuin mainoksista? Hyvä mainos on informatiivinen ja luotettava. Oikeastaan kaikkea myytävistä tuotteista välitettävää informaatiota voi pitää mainontana, ja siinä suhteessa sen olemassaolo on välttämätöntä.
Sen sijaan hakoteillä ollaan jos mainonta on ärsyttävää, mautonta tai manipuloivaa. Tästä on haittaa molemmille osapuolille. Ensimmäisenä tietysti mainostaja itse tekee itsestään naurettavan, mutta ainakaan minä en haluaisi sijoittaa sivulleni mainosta joka itseäni ärsyttää. Erityisesti asiasisältöön keskittyvällä sivustolla mainoksien valinta on tarkkaa. Olen nähnyt monta esimerkkiä jossa syvällistä paneutumista vaativa artikkeli on ympäröity parilla vilkkuvalla flash- tai gif-animaatiolla (joihin pahimmassa tapauksessa on liitetty ääni). Vielä kun kaupallisia tiedotteita hyppää silmille pop-up-ikkunoissa tai seilaa javascriptillä pitkin ruutua, on mielenkiintoiseenkin sisältöön mahdotonta keskittyä.
Google-mainokset ovat tässä suhteessa optimaalisia: ne eivät sisällä mitään arvelluttavaa, kuten p0rnoa tai nettikasinoita, ne eivät ole räikeän värisiä tai pop-uppaa silmille kesken selailun. Tällä hetkellä Venla-sivustolla näyttäisi olevan käännöstoimistojen mainoksia, ja voisin kuvitella niiden kiinnostavan vierailijoita.
Seuraavaksi olisi tarkoitus tutustua Amazonin kumppanuusohjelmaan. (Kommenttipalstalla saa antaa neuvoja, mikäli sattuu olemaan firmasta kokemuksia.) Vaikkapa joidenkin kirjojen mainoksista saattaisi olla ihan oikeastikin hyötyä sivulla kävijöille.
!337$p34k, beginners course
Opas vanhemmille jotta he voisivat ymmärtää kuinka heidän lapsensa kommunikoivat verkossa. Microsoftkin tietää ettei oppi ojaan kaada.
Mäkistartti
Tarkoituksenani on ollut jo pitkään perustaa blogi joka käsittelisi tietotekniikkaa, Internetiä, webbisivuja, multimediaa ja digitaalista kulttuuria yleensä. Aikaisempi blogini Elämä ja teot on keskittynyt enemmän henkilökohtaiseen elämääni ja päivänpolttavien teemojen ruotimiseen. Nykyistä lukijakuntaani ei välttämättä kiinnosta tietotekniikka ja Internet, joten päätin erottaa nämä aiheet omaan blogiinsa.
Uuden blogin tarkoitus on kerätä kokoon hyväksikoettuja neuvoja ja tarpeellisia linkkejä. Tämä toimii eräänlaisena oppimispäiväkirjana josta on toivottavasti hyötyä sekä minulle että lukijoille.
Uuden blogin tarkoitus on kerätä kokoon hyväksikoettuja neuvoja ja tarpeellisia linkkejä. Tämä toimii eräänlaisena oppimispäiväkirjana josta on toivottavasti hyötyä sekä minulle että lukijoille.