Kuitenkin viime aikoina yleistyneessä digilehtivillityksessä on kyse pohjimmiltaan samasta: lehteä yritetään saada "kuvattua" webbiin. Pyritään siihen, että digilehti näyttäisi samalta kuin paperiversio. Mutta kun web ei ole printti, eikä printti ole web; sen enempää kuin televisio on printti tai web. Silti esim. Digipaper - joka tuottaa myös Helsingin Sanomien näköislehden - mainostaa sivuillaan että "julkaisut näkyvät suoraan selaimessa täsmälleen saman näköisinä kuin paperilla", niinkuin se olisi hyväkin asia.
Digipaperin ongelmia:
1. Normaalikokoisella näytöllä ( kuten minulla, 1280x800px) pitää zoomata vähintäään 400%:n kokoon jotta leipäteksti on luettavaa. Ja vaikka teksti on terveillä silmilla luettavaa, mukavaa se ei ole, sitäpaitsi monet tekstityypit ovat leipäteksiäkin pienempiä.
2. Liikkuminen vaaka- ja pystysuoraan selainpalkkia tai -näppäimiä käyttämällä on epämukavaa ja hidasta. Kappalejaot eivät mene ruudun mukaan. Vieritettäessä ruutu "nytkähtelee".
3. Lataaminen on hidasta. (Koekäytössä 10 megan yhteyskään ei riitä.)
4. Hakukoneiden kanssa lienee niin ja näin? Pystyyköhän esimerkiksi Google-bot hakemaan digipaperista? Ainakaan selaimen hakutoiminto ei löydä mitään, vaikka näinkin suurien tekstimassojen kanssa se olisi erittäin kätevä. (Joskin tarjolla on käyttöliittymän oma hakusysteemi.)
5. Tekstiä ei voi copy&pasteta. Tekijänoikeuslakikin sallii lainauksen kun kyseessä on ns. "päivänkysymystä koskeva kirjoitus". Esimerkiksi minä lainaan usein blogeissani otteita sanomalehdistä puhtaasti leikkaamalla ja liimaamalla. Digipaperilta sen sijaan lainaus pitää kiltisti naputella näppäin näppäimeltä.
6. Toimii ainoastaan flash-laajennuksella varustetuilla selaimilla.
7. Kaikkein tärkein: hyperlinkitys. Web keksittiin jotta dokumentteja voitaisiin linkittää toisiinsa. Digipaperi ei linkitä mihinkään, eikä siihen voi järkevästi linkittää. Se vain nököttää palvelimella staattisena.
Ongelmat löytyivät testaamistani Helsinginsanomien, Ilta-Sanomien ja Iltalehden näköislehdistä. Iltalehdellä tosin teksti on hieman mukavampaa luettavaa, mutta kuvat ovat suttuisia ja lataus vieläkin hitaampaa. Keskisuomalaisella ja Aamulehdellä on hieman edellisistä poikkeava systeemi, eräänlainen digipaperin ja verkkosivujen välimuoto. Itse jutut ovat aitoja html-dokumentteja, ja niiden lukeminen onkin miellyttävää. Sen sijaan "valikkoina" toimivat kuvat konkreettisista lehden sivuista ovat silkkaa tuskaa. Kun melkein metrin korkea lehden sivu ängetään pikkuruudulle, näkyy siitä ainoastaan sivun ykkösotsikko ja kaikki muu pitää arvailla.
Kenelle tätä palvelua oikein suunnattaan? Ainoa mieleentuleva ryhmä on se "vanha polvi", joka ei ole vielä tottunut selaamaan webbiä. Ehkä heille vanhasta kunnon sanomalehdestä tuttu muoto helpottaa uuden median käyttöönottoa. Toisaalta, digilehden tuottaminen lienee käytännössä ilmaista: palvelintila on halvempaa kuin paperi ja digilehti syntynee paperilehden taiton yhteydessä vain nappia painamalla. Tässä mielessä näköislehti on kätevä tapa kierrättää samat jutut toiseen kertaan ja veloittaa mainostajilta lisähintaa.
Ylipäätään webbiin ei tulisi turhaan tunkea muita kuin html-dokumentteja mikäli on muita vaihtoehtoja. Monet raportit tungetaan sivuille tekstitiedostoina (.doc, .rtf, ja niin edelleen, harvemmin edes .txt). Kiireen tietysti ymmärtää, mutta jos jotain oikeasti halutaan julkaista webissä, niin sitä varten on olemassa omat stantardinsa. Pdf-tiedostot ovat toinen riesa. Tietysti jos halutaan että jokin esite tai käyttäjänopas näkyy samanlaisena ruudulla kuin tulosteenakin, niin silloin voi käyttää pdf-tiedostoja, mutta silloin päädytään monilta osin samoihin ongelmiin kuin digipaperissakin.
Typerämpää on enää tekstin esittäminen bittikarttakuvana, johon en tässä edes viitsi mennä...
Niin, ja kryptinen otsikkohan on tietenkin Suomen ensimmäisen sanomalehden, Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo:n mukaan.
2 kommenttia:
Digilehdillä on vielä paljon matkaa kuljettavanaan. Mainitsemasi copy-paste ja linikitysongelmat ovat varmasti ratkaistavissa palveluntarjoajan päädystä, mutta varsinainen ongelma lienee loppukäyttäjissä, tai pikemminkin hiedän käyttämissään näytöissä.
Itselläni on normikuluttajan monitoria kykenevämpi 20-tuumainen 1600x1200 näyttö, mutta sekään ei riitä, vaikkakin lukeminen onnistuu keskivertoruutuja paremmin. Esim. Taloussanomat ja Kauppalehden Presson näköisversiot voin selata aukeama kerrallaan ja pienemmätkin otsikot ovat luettavissa. Peruszoomaus rajaa luettavaksi ainakin Presson jutut niin, että sivua ei juurikaan tarvitse liikutella. En tiedä onko lehden taitto tarkoituksella suunniteltu ruudulle sopivaksi, mutta ero Taloussanomiin on selkeä.
Olisi mielenkiintoista päästä kokeilemaan lehdenlukua 40-tuumaisilla teräväpiirtotelkkareilla. Suurempi ruutu on varmasti miellyttävämpi, mutta sen terävämmänkin teräväpiirron resoluutio on loppujen lopuksi aika huono. Ehkä Applen 30-tuumainen 2560x1600 -näyttö vastaisi paremmin tarpeeseen, 50-tuumaisestakin on ollut huhuja.
Niinno, omasta mielestä telkkari soveltuu parhaiten siihen mihin se on tarkoitettu, eli telkkarin katsomiseen. Kyllä minä lehden luen mielummin lehden edelleen paperisena.
Ja webbiä selaan tällä läppärilläni, 30-50 tuumaa leveä kone olisi aika hankala kantaa mukana... Hyvä palveluntarjoaja kyllä ottaa huomioon kaikki loppukäyttäjät, eikä oleta että kukaan päivittää rautaa pelkän webin selaamisen takia (joka loppujen lopuksi vaatii resursseja melko vähän, oikein toteutettuna).
Lähinnä tämä kuulostaa siltä kuin joku miettisi, käykö auton alle paremmin kolmion vai neliön muotoiset pyörät... Webbiin on olemassa valmiiksi jo paremmat standardit kuin mitä digipaperi pystyy korjailtunakaan tarjoamaan.
Lähetä kommentti