Edellämainittu Venla siirtyi uudelle palvelimelle. Samalla muutin koko sivuston olomuodon siirtymällä käyttämään php-sivupohjaa. Jossain yhteyksissä tällaisia sivustoja on nimitetty myös dynaamisiksi. Dynaamiiikkaa oli tai eli ei, tarkoitus olisi että se näkyisi käyttäjälle mahdollisimman vähän, lähinnä tuon toivoisi nopeuttavan päivitystyötä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanoo vanha kansa.
Metafora toimii tunnetusti kahteen suuntaan: koko homman jälkeen toisiaan tuntuu, kuin pelkkä sivupohjan koodaaminen php:llä olisi vastannut puolta koko sivuston luomisesta... ainakin minulla, joka loppujen lopuksi lähti kipuamaan tyvestä puuhun, eli aloitin koko asian opiskelun alkeista. Toivottavasti tämä nyt helpottaa sivuston hallintaa siinä määrin, että aikaa jää ihan sisällönkin päivittämiseen.
Ja jälkeenpäinkin huomaa että jotkin asiat olisi ollut fiksumpaa tehdä toisin. Ehkä sitten huomenna...
Päivän työkalu on Fonttester. Sen avulla voi helposti muokata webbisivulle tulevia fontteja, ja ohjelma tulostaa halutun kaltaisen css-koodin. Toimii javascriptillä eikä vaadi erillistä asennusta.
tiistaina, syyskuuta 19
tiistaina, syyskuuta 5
Värit webissä
Minulla on pari kätevää työkalua joita käytän webbisivujen värien työstämiseen. Laitan tähän linkit niihin, jospa vaikka niistä olisi hyötyä muillekin.
Colorzilla
Colorzilla on Firefoxin laajennus joka tuo Photoshopista tutun pipettityökalun web-selaimeen. Pipetin avulla voi valita minkä tahansa sivulla olevan värin ja siirtää sen leikepöydälle hexakoodina. Kätevä silloin kun haluaa esimerkiksi sivun taustalle saman värin kuin sivulle tulevassa bittikarttakuvassa.
Color Wizard
Colors on the web- sivustolla kerrotaan kaikki mitä väreistä tulee tietää. Asiaa on muunmuassa värien merkityksistä, värien käytöstä webissä ja yleistä väriteoriaa.
Wizard-työkalu auttaa valitsemaan väriyhdistelmiä websivuille. Rgb-arvoja voi säätää lennosta ja ohjelma laskee sopivia väriyhdistelmiä erilaisten asteikkojen mukaan (monocromatic, analogous, triadic, tetradic, complimentary, split complimentary; en löytänyt noille hyviä suomennoksia) . Tai mikäli valinta tuottaa vaikeuksia, ColorWheel ehdottaa värejä sattumanvaraisesti. Yllättävänkin monet yhdistelmät näyttävät ihan hyviltä...
Ohjelmat toimivat Flashillä, joten niitä ei tarvitse erikseen asentaa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös lista uusista nimityksistä web-paletin väreille.
Colorzilla
Colorzilla on Firefoxin laajennus joka tuo Photoshopista tutun pipettityökalun web-selaimeen. Pipetin avulla voi valita minkä tahansa sivulla olevan värin ja siirtää sen leikepöydälle hexakoodina. Kätevä silloin kun haluaa esimerkiksi sivun taustalle saman värin kuin sivulle tulevassa bittikarttakuvassa.
Color Wizard
Colors on the web- sivustolla kerrotaan kaikki mitä väreistä tulee tietää. Asiaa on muunmuassa värien merkityksistä, värien käytöstä webissä ja yleistä väriteoriaa.
Wizard-työkalu auttaa valitsemaan väriyhdistelmiä websivuille. Rgb-arvoja voi säätää lennosta ja ohjelma laskee sopivia väriyhdistelmiä erilaisten asteikkojen mukaan (monocromatic, analogous, triadic, tetradic, complimentary, split complimentary; en löytänyt noille hyviä suomennoksia) . Tai mikäli valinta tuottaa vaikeuksia, ColorWheel ehdottaa värejä sattumanvaraisesti. Yllättävänkin monet yhdistelmät näyttävät ihan hyviltä...
Ohjelmat toimivat Flashillä, joten niitä ei tarvitse erikseen asentaa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös lista uusista nimityksistä web-paletin väreille.
sunnuntaina, syyskuuta 3
Urkintalaki
Parlamentarismin perusideana on, että eduskunta on kansa pienoiskoossa. Kansanedustajat ovat ihmisiä joiden perusominaisuutena on kyky osoittaa tervettä harkintaa ja tehdä päätöksiä. Kaikkien alojen erityisosaamista ei vaadita, sillä lakeja laatiessaan kansanedustajat kuulevat alan asiantuntijoita.
Silti joskus tuntuu, ettei tietotekniikan asiantuntemus aina etene asiantuntijoilta päättäjille.
Esimerkiksi ei ole aivan sisäistetty mitä eroa on postilla ja sähköpostilla. Nimittäin ei yhtään mitään. Sen enempää kuin eroa olisi vaikkapa printatulla tai käsinkirjoitetulla postilla.
Liikenneministeri Susanna Huovisen (sd) lakiehdotuksen mukaan työnantajalla tulisi olla oikeus tarkkailla työntekijöiden sähköpostiliikennettä ja julkisuudessa on keskuteltu jopa oikeudesta lukea sähköposteja.
Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu yksityisyyden suoja. Johon taas kuuluu kirjesalaisuus. On siis kummallista että sähköposti ja "paperiposti" halutaan erottaa toisistaan sillä tuloksella ettei kirjesalaisuus koskisi sähköpostia. Itse en juuri koskaan lähetä edes postikorttia: hoiden kaiken sähköpostin välityksellä. Sähköpostini sisältävät yksityisasioita raha-asioista parisuhteen hoitoon, eikä kenelläkään kolmannella osapuolella ole oikeutta niihin sen enempää kuin kirjoittamiini kirjeisiinkään.
Jos taas urkkimisoikeus koskisi ainoastaan työnantajan itsensä työasioihin antamaa sähköpostiosoitetta, on asia melko triviaali. On varsin helppoa luoda sähköpostijärjestelmä jossa vaikkapa kiertää ainoastaan talon sisäistä postia ja kaikki liikenne ulkopuolle on estetty. Ei pitäisi olla mitään moraalisesti arvelluttavaa jos työnantaja tarkkailee tiedonkulkua tällaisessa systeemissä. Yksityisasioihin voi käyttää erillistä sähköpostiosoitetta. Tosin tällä tavoin laki ei millään tapaa estä lähettämästä liikesalaisuuksia yksityisellä sähköpostilla.
Niikuin laki ei tosiasiassa estä yhtään mitään. Mikäli todella haluaa vuotaa yrityssalaisuuksia on siihen miljoona parempaakin keinoa kuin lähettää postia etunimi.sukunimi@nokia.com osoitteesta osoiteeseen teollisuusvakoiluosasto@eriksson.com otsikoituna "rahanarvoisia yrityssalaisuuksia". (Ylen mukaan laki on voimakkaasti Nokian lobbaama.) Jos olisin työnantaja joka saa alaisensa kiinni tämän lain avulla, antaisin potkut puhtaasti siitä syystä että työntekijä on tohelo.
En siis voi ymmärtää miksi pitää laatia laki joka on yhtäaikaa naurettavan tehoton, että erittäin vaarallinen.
Silti joskus tuntuu, ettei tietotekniikan asiantuntemus aina etene asiantuntijoilta päättäjille.
Esimerkiksi ei ole aivan sisäistetty mitä eroa on postilla ja sähköpostilla. Nimittäin ei yhtään mitään. Sen enempää kuin eroa olisi vaikkapa printatulla tai käsinkirjoitetulla postilla.
Liikenneministeri Susanna Huovisen (sd) lakiehdotuksen mukaan työnantajalla tulisi olla oikeus tarkkailla työntekijöiden sähköpostiliikennettä ja julkisuudessa on keskuteltu jopa oikeudesta lukea sähköposteja.
Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu yksityisyyden suoja. Johon taas kuuluu kirjesalaisuus. On siis kummallista että sähköposti ja "paperiposti" halutaan erottaa toisistaan sillä tuloksella ettei kirjesalaisuus koskisi sähköpostia. Itse en juuri koskaan lähetä edes postikorttia: hoiden kaiken sähköpostin välityksellä. Sähköpostini sisältävät yksityisasioita raha-asioista parisuhteen hoitoon, eikä kenelläkään kolmannella osapuolella ole oikeutta niihin sen enempää kuin kirjoittamiini kirjeisiinkään.
Jos taas urkkimisoikeus koskisi ainoastaan työnantajan itsensä työasioihin antamaa sähköpostiosoitetta, on asia melko triviaali. On varsin helppoa luoda sähköpostijärjestelmä jossa vaikkapa kiertää ainoastaan talon sisäistä postia ja kaikki liikenne ulkopuolle on estetty. Ei pitäisi olla mitään moraalisesti arvelluttavaa jos työnantaja tarkkailee tiedonkulkua tällaisessa systeemissä. Yksityisasioihin voi käyttää erillistä sähköpostiosoitetta. Tosin tällä tavoin laki ei millään tapaa estä lähettämästä liikesalaisuuksia yksityisellä sähköpostilla.
Niikuin laki ei tosiasiassa estä yhtään mitään. Mikäli todella haluaa vuotaa yrityssalaisuuksia on siihen miljoona parempaakin keinoa kuin lähettää postia etunimi.sukunimi@nokia.com osoitteesta osoiteeseen teollisuusvakoiluosasto@eriksson.com otsikoituna "rahanarvoisia yrityssalaisuuksia". (Ylen mukaan laki on voimakkaasti Nokian lobbaama.) Jos olisin työnantaja joka saa alaisensa kiinni tämän lain avulla, antaisin potkut puhtaasti siitä syystä että työntekijä on tohelo.
En siis voi ymmärtää miksi pitää laatia laki joka on yhtäaikaa naurettavan tehoton, että erittäin vaarallinen.
lauantaina, syyskuuta 2
Mainoksista
Ylläpidän Venla-sivustoa, jonka tarkoituksena on opettaa suomea ulkomaalaisille. Vaikka toiminta noin muuten on voittoa tavoittelematonta, lisäsin sivuille pari Google-mainosta.
Mainonta sinänsä ei ole minulle mikään kirosana. Mielestäni hyvän mainonnan ja tiedotuksen välillä ei ole suurta eroa. Ihmiset kuitenkin kuluttavat erilaisia tuotteita ja palveluita, ja jostain heidän täytyy saada tietoa niistä. Kuvitellaan että olet tehnyt päätöksen ostaa vaikkapa uusi digikamera. Mistä muualta saisit tietoa eri malleista ja hinnoista kuin mainoksista? Hyvä mainos on informatiivinen ja luotettava. Oikeastaan kaikkea myytävistä tuotteista välitettävää informaatiota voi pitää mainontana, ja siinä suhteessa sen olemassaolo on välttämätöntä.
Sen sijaan hakoteillä ollaan jos mainonta on ärsyttävää, mautonta tai manipuloivaa. Tästä on haittaa molemmille osapuolille. Ensimmäisenä tietysti mainostaja itse tekee itsestään naurettavan, mutta ainakaan minä en haluaisi sijoittaa sivulleni mainosta joka itseäni ärsyttää. Erityisesti asiasisältöön keskittyvällä sivustolla mainoksien valinta on tarkkaa. Olen nähnyt monta esimerkkiä jossa syvällistä paneutumista vaativa artikkeli on ympäröity parilla vilkkuvalla flash- tai gif-animaatiolla (joihin pahimmassa tapauksessa on liitetty ääni). Vielä kun kaupallisia tiedotteita hyppää silmille pop-up-ikkunoissa tai seilaa javascriptillä pitkin ruutua, on mielenkiintoiseenkin sisältöön mahdotonta keskittyä.
Google-mainokset ovat tässä suhteessa optimaalisia: ne eivät sisällä mitään arvelluttavaa, kuten p0rnoa tai nettikasinoita, ne eivät ole räikeän värisiä tai pop-uppaa silmille kesken selailun. Tällä hetkellä Venla-sivustolla näyttäisi olevan käännöstoimistojen mainoksia, ja voisin kuvitella niiden kiinnostavan vierailijoita.
Seuraavaksi olisi tarkoitus tutustua Amazonin kumppanuusohjelmaan. (Kommenttipalstalla saa antaa neuvoja, mikäli sattuu olemaan firmasta kokemuksia.) Vaikkapa joidenkin kirjojen mainoksista saattaisi olla ihan oikeastikin hyötyä sivulla kävijöille.
Mainonta sinänsä ei ole minulle mikään kirosana. Mielestäni hyvän mainonnan ja tiedotuksen välillä ei ole suurta eroa. Ihmiset kuitenkin kuluttavat erilaisia tuotteita ja palveluita, ja jostain heidän täytyy saada tietoa niistä. Kuvitellaan että olet tehnyt päätöksen ostaa vaikkapa uusi digikamera. Mistä muualta saisit tietoa eri malleista ja hinnoista kuin mainoksista? Hyvä mainos on informatiivinen ja luotettava. Oikeastaan kaikkea myytävistä tuotteista välitettävää informaatiota voi pitää mainontana, ja siinä suhteessa sen olemassaolo on välttämätöntä.
Sen sijaan hakoteillä ollaan jos mainonta on ärsyttävää, mautonta tai manipuloivaa. Tästä on haittaa molemmille osapuolille. Ensimmäisenä tietysti mainostaja itse tekee itsestään naurettavan, mutta ainakaan minä en haluaisi sijoittaa sivulleni mainosta joka itseäni ärsyttää. Erityisesti asiasisältöön keskittyvällä sivustolla mainoksien valinta on tarkkaa. Olen nähnyt monta esimerkkiä jossa syvällistä paneutumista vaativa artikkeli on ympäröity parilla vilkkuvalla flash- tai gif-animaatiolla (joihin pahimmassa tapauksessa on liitetty ääni). Vielä kun kaupallisia tiedotteita hyppää silmille pop-up-ikkunoissa tai seilaa javascriptillä pitkin ruutua, on mielenkiintoiseenkin sisältöön mahdotonta keskittyä.
Google-mainokset ovat tässä suhteessa optimaalisia: ne eivät sisällä mitään arvelluttavaa, kuten p0rnoa tai nettikasinoita, ne eivät ole räikeän värisiä tai pop-uppaa silmille kesken selailun. Tällä hetkellä Venla-sivustolla näyttäisi olevan käännöstoimistojen mainoksia, ja voisin kuvitella niiden kiinnostavan vierailijoita.
Seuraavaksi olisi tarkoitus tutustua Amazonin kumppanuusohjelmaan. (Kommenttipalstalla saa antaa neuvoja, mikäli sattuu olemaan firmasta kokemuksia.) Vaikkapa joidenkin kirjojen mainoksista saattaisi olla ihan oikeastikin hyötyä sivulla kävijöille.
!337$p34k, beginners course
Opas vanhemmille jotta he voisivat ymmärtää kuinka heidän lapsensa kommunikoivat verkossa. Microsoftkin tietää ettei oppi ojaan kaada.
Mäkistartti
Tarkoituksenani on ollut jo pitkään perustaa blogi joka käsittelisi tietotekniikkaa, Internetiä, webbisivuja, multimediaa ja digitaalista kulttuuria yleensä. Aikaisempi blogini Elämä ja teot on keskittynyt enemmän henkilökohtaiseen elämääni ja päivänpolttavien teemojen ruotimiseen. Nykyistä lukijakuntaani ei välttämättä kiinnosta tietotekniikka ja Internet, joten päätin erottaa nämä aiheet omaan blogiinsa.
Uuden blogin tarkoitus on kerätä kokoon hyväksikoettuja neuvoja ja tarpeellisia linkkejä. Tämä toimii eräänlaisena oppimispäiväkirjana josta on toivottavasti hyötyä sekä minulle että lukijoille.
Uuden blogin tarkoitus on kerätä kokoon hyväksikoettuja neuvoja ja tarpeellisia linkkejä. Tämä toimii eräänlaisena oppimispäiväkirjana josta on toivottavasti hyötyä sekä minulle että lukijoille.